Hidaskasvuiset kuhakannat 25 000 € / Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Biologiset asemat, Lammin biologinen asema, tutkimusinfrapäällikkö Matti Kotakorpi ja professori Kimmo Kahilainen
Rahoitus käytetään HIKU – Hidaskasvuiset kuhakannat -hankkeen omarahoitusosuuteen. Tutkimusprojektissa määritetään n. 500 kuhan suomunäytettä ja otoliittinäytettä. Alustava työnimi suunnitteilla olevalle tutkimusartikkelille on ”Stunting growth of pikepearch (Sander luciopera) – complex interactions of population dynamics, stocking, fisheries regulations and climate.”
Simpukan poikasten käyttö sisävesiympäristöjen seurannassa 7 475 € / University of Jyväskylä, Department of Biological and Environmental Science, Konnevesi Research Station & Life Revives, professori Jouni Taskinen
Hankkeessa käytetään yliopistolla tuotettuja simpukan poikasia ympäristön tilan seurantatutkimukseen niin, että poikasia inkuboidaan tutkittavan joen tai vesistön pohjasedimentissä. Herkkien simpukan poikasten avulla kartoitetaan elinympäristön tilaa sekä voidaan tutkia pohjan tilan parantamiseksi tehtyjen toimien vaikuttavuutta.
Meren arkeologia -kirja englanninkielisenä e-kirjana 8 000 € / Museovirasto, Historiahankkeen työryhmä FM Anna Lantee ja FM Kalle Virtanen
Aiemmin säätiön avustuskohteena ollut Meren arkeologia -kirja julkaistaan englanninkielisenä e-kirjana. Käännös- ja graafisen suunnittelun hankkeeseen kohdennetaan lisöksi säätiön aiemmin myöntämästä suomenkielisen kirjan avustuksesta yli jäänyt 6 300 euroa, joten englanninkielisen e-kirjan hankkeeseen on myönnetty yhteensä 15 300 €. Hankkeessa Meren arkeologia -kirja käännetään ja julkaistaan sekä PDF- että EPUB-formaateissa.
Museovirasto / 25.000 Suomen meriarkeologian historia -kirja
Vuonna 2020 alkanut kirjaprojekti valmistui suunnitelman mukaisesti. Kirjan on toimittanut työryhmä FM meriarkeologi Päivi Pihlajanjärvi, konservaattori Ulla Klemelä ja FM erikoistutkija/toimittaja Irma Lounatvuori. Kirjan julkaisutilaisuus pidettiin 30.9.2023 Kotkassa Merikeskus Vellamossa.
Mitä on meriarkeologia, mitä se tutkii, mistä hylyistä saa tietoa, miten hylyt on suojeltu?
Näihin kysymyksiin vastaa Museoviraston sekä Antero ja Merja Parman säätiön 30.9.2023 julkaisema Meren arkeologiaa ‒ seikkailuista tieteeksi. Kirja tarjoaa yleiskuvan meriarkeologisen tutkimuksen ja suojelun vaiheista 75 vuoden ajalta.
Meriarkeologia on Suomessa alkuvaiheistaan lähtien ollut monialaista viranomaisten, tutkijoiden ja harrastajien yhteistyötä, joten myös yhteisestä vuosikymmenten historiasta kertovia teemoja on työstetty yhdessä. Artikkeleita ovat kirjoittaneet meriarkeologit, -historioitsijat ja -etnologit sekä muut alan toimijat.
Kirja on myynnissä mm. Museoviraston verkkokaupassa, Kansallismuseon museokaupassa 15.10. asti sekä Merikeskus Vellamon museokauppa Plootussa.
Tutkimusprojektin kohteena on hylyt Suomenlinnan kulttuuriperintönä. Tutkimustyö on osa vuonna 2021 alkanutta kansainvälistä yhteistyötutkimushanketta Tukholman yliopiston kanssa: Veteen vajonneet, Ruotsin laivaston hylyt Suomenlinnan kulttuuriperintönä. Se jatkaa projektipäällikkönä toimivan Minna Koivikon väitöskirjatutkimusta, jossa selvitettiin Suomenlinnan vedenalaista kulttuuriperintöä kierrätettyjen laivojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tunnistettiin mm. Venäjän Itämeren laivaston viimeiset purjehtivat puiset sotalaivat kierrätettyinä väyläesteiksi sekä Saaristolaivaston ensimmäiset alukset aallonmurtajan perustassa. Ajoittamatta ja tunnistamatta jäi kuitenkin useita vanhoja hylkyjä, jotka ovat tärkeitä konkreettisia muistoja Suomen historian tapahtumista. Tässä uudessa tutkimuksessa pääkysymys liittyy vuoden 1808 muutokseen ja mitä tapahtui linnoituksessa sotasaaliiksi jääneille reilulle sadalle erikokoiselle alukselle. Miten ihmiset selvisivät muutoksesta, miten se näkyy laivojen elinkaarissa ja löytyykö nykyisiin murrosvaiheisiin uusi näkökulma ja selviytymiskeinoja menneisyydestä.
Säätiön antama tuki käytetään tutkijan palkkaamiseen projektiin vuonna 2023. Samalla kun tulevaisuuden asiantuntijat perehtyvät ja kouluttautuvat tutkimussukeltamiseen ja projektityöhön Suomessa, marginaalista ponnistava pieni tieteenala kehittyy ja merellinen kulttuuriperintö tuodaan näkyviin ja vuoropuheluun muun historian kanssa.
Meriargeologinen tutkimussukellushanke kohdistui mereen n.85 m syvyyteen uponneen 1600-luvun flöitti-aluksen tutkimukseen. Museovirasto oli saanut hankkeen tieteellisiltä asiantuntioilta tutkimussuunnitelman ja säätiö päätti osallistua hankkeeseen tukijana koska virasto piti antamansa lausunnon mukaan tärkeänä saada tietoa hylyn dokumentoinnista ja tutkimuksesta osana vedenalaiseen kulttuuriperinnön suojelua Suomen talousvyöhykkeellä. Tutkimuksen tuloksena Museovirastolle on luovutettu tutkimusraportti: Ivar Treffner: Presumed Dutch fluyt/ Investigation of a wreck of presumed Dutch flyut in Gulf of Finland. Alta löytyy aiheesta kuvia.